Luet nyt
Sukellus intuitiiviseen syömiseen, osa 1: Haasteita ja mahdollisia ratkaisuja

Sukellus intuitiiviseen syömiseen, osa 1: Haasteita ja mahdollisia ratkaisuja

Olen kuullut siitä huhuja. Sen nimi on välähdellyt Instagram-feedissäni. Lehtiotsikot ovat puhuneet siitä. Olen kuitenkin sulkenut sen mielestäni, kuitannut turhana hapatuksena, koska sen esittelemä ajatusmaailma tuntuu niin utopistiselta.

Intuitiivisen syömisen avulla voi kuulemma syödä täysin oman mielensä mukaan ja pysyä silti normaalipainossa. Sen mukaan meidän ei tarvitse laskea kaloreita, seurata dieettejä tai laihduttaa, enää ikinä. Intuitiivisen syömisen avulla voi joiden mukaan myös esimerkiksi päästä irti syömiseen liittyvästä stressistä, syyllisyydentunteista ja rajoittavista ajatuksista sekä päästä irti laihdutuskierteestä.

Intuitiivisen syömisen perusajatus on salliva syöminen nälän mukaan. Siis tavallaan aika perusjuttu; kaikkihan tietävät, että pitää syödä silloin, kun siltä tuntuu. Toisaalta sana ”salliva” tuntuu hieman kaukaiselta. Ei kai nyt kaikkea voi koko ajan sallia, kyllä joku roti täytyy olla! Ajattelen, että jos luopuisin kaikista syömiseen liittyvistä rajoituksistani eli esimerkiksi sokerin ja roskaruuan välttelemisestä, lähtisi syömiseni aivan käsistä ja painoni seuraisi perässä.

Ratkaisu kaikkiin ongelmiini?

Toisaalta ajatus kiehtoo minua. Siis se, että voisi syödä ihan kaikkea ja oman mielensä mukaan. Ettei enää tarvitsisi laskea kaloreita “varmuuden vuoksi” tai stressata kesälomakiloista tai ryhtyä enää yhdellekään ryhdistäytymiskuurille. Olisi aika siistiä, ettei tarvitsisi kokea enää syyllisyyttä satunnaisista herkkuhetkistä, sunnuntaipäivän Mäkkäri-käynneistä tai päivistä, jolloin lautaselta löytyy enemmän prosessoitua hiilaria kuin mitään vihreää. 

Uteliaisuuteni on herännyt.

Ruokasuhteeni on ollut vuosikausia huono. Olen kulkenut laihdutuskuurien ja erilaisten trendiruokavalioiden vaiheiden kautta nykyhetkeen, jossa ruoka tuottaa pääosin hyvää oloa ja energiaa mutta sen kanssa on välillä myös vaikeaa; etenkin silloin, kun elämässä on stressiä ja isoja muutoksia, jolloin erityisesti makeat herkut tuntuvat kuin balsamilta haavoihini. 

Poden myös huonoa omaatuntoa milloin mistäkin syömästäni, lasken kaloreita (tätä on jatkunut vuosikausia) ja silloin tällöin sorrun syömään aivan järkyttävän määrän sokeria yhdeltä istumalta, imuroiden sen sisuksiini kuin robotti. Siis ahmin. Näitä ylilyöntejä seuraa tietysti katumus, vitutus ja lupaus siitä, että jatkossa ylilyöntejä ei tapahdu, vaan syön vähemmän sokeria, poistan kaikki herkut elämästäni, ryhdyn herkkulakkoon! Kuten ehkä jo arvaatkin, yksikään kerta ei ole jäänyt viimeiseksi.

Unelmieni ruokasuhde 

En halua potea huonoa omaatuntoa ruuasta tai kokea, että on joku ruoka-aine (kröhöm, sokeri), jonka kanssa en voi luottaa itseeni. En myöskään haluaisi velloa enää yhtäkään päivää sokerikrapulassa, voivotella miksi tein näin ja vannoa, että nyt taas lopetan. En myöskään halua kokeilla enää yhtään dieettiä tai ruokavaliota, joka edellyttäisi minulta sitä, että karsin jotain ruokavaliostani loppuelämäkseni. Tiedosten, ettei ongelmani ole mikään yksittäinen ruoka-aine tai ruoka, vaan se, miten suhtaudun niihin.

Unelmieni ruokasuhde olisi sellainen, jossa voisin syödä mitä tahansa hyvällä omallatunnolla ja voida hyvin. Voisin syödä sen jätskin kesäpäivän kunniaksi ja olla ajattelematta asiaa sen kummemmin. Söisin pääosin terveellisesti, ihan automaattisesti, mutta voisin herkutella silloin tällöin tekemättä siitä sen isompaa numeroa. Saattaisin unohtaa suklaalevyn kaappiin viikkokausiksi – tai vain päiväksi, jos sitä oikeasti tekisi mieli syödä. En laskisi kaloreita, kokisi syyllisyyttä syömisistäni tai ryhtyisi dieetille enää ikinä. Ajattelisin ruokaa ylipäänsä vähemmän. Kuulostaa utopistiselta, mutta unelmia pitää olla, eikö?

Alan pikkuhiljaa hyväksyä ajatuksen, että intuitiivinen syöminen voisi olla yksi tapa kohti ongelmattomampaa ruokasuhdetta. Ilmassa leijailee kuitenkin paljon epäilyksiä ja kysymyksiä.

Miten löytää tasapaino sokerin syönnin kanssa, kun suhde siihen on ollut vaikea vuosikausien ajan? Miten lakata syyllistämästä itseään syömisestä ja miten lakata laskemasta kaloreita? Miten syödä kaikkea sitä, mitä mieli tekee, mutta voida silti hyvin ja pysyä terveenä? Onko se edes mahdollista?

On aika ottaa selvää! 2. osassa perehdymme siihen, mitä intuitiivinen syöminen oikeastaan on ja miten sitä voi harjoitella. Pysy siis kuulolla!

Kuvista kiitos Unsplash.

Näytä kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Takaisin alkuun