Luet nyt
Kirsi Alm-Siira: Liian kärsimätön kokiksi

Kirsi Alm-Siira: Liian kärsimätön kokiksi

Safkaamo - Kirsi Alm-Siira

Uutisankkuri Kirsi Alm-Siira tunnetaan naisena, jolle sattuu ja tapahtuu. Hän on muun muassa pudonnut tuolilta kesken suoran uutislähetyksen ja pyörtynyt Tanssii tähtien kanssa -parketille. Myös nelihenkisen Alm-Siiran perheen arjessa on menoa ja meininkiä vanhempien vaihtelevien työaikojen ja menevien nuorten naisten harrastusten ristitulessa. Yksi asia Kirsin elämässä on kuitenkin vakaa; hän syö aina tiettyyn aikaan, tapahtuipa ympärillä mitä tahansa.

Syö silloin kun on nälkä

Minulla ei oikeastaan ole sellaista kuin “tavallinen työpäivä”. Työpäivieni sisällön muodostavat poikkeuksetta uutiset, mutta työrupeama saattaa alkaa yhtälailla aamuyöllä kuin vasta iltapäivälläkin. Kaiken epäsäännöllisyyden keskellä pyrin syömään aina jämptisti samaan aikaan.

Vaikka aloittaisin työpäivän jo klo 4.30 aamulla, syön silti ensimmäisen kerran kahdentoista maissa. Minulle ei oikeastaan edes tule nälkä ennen kuin on oikea aika syödä. Ruoka-aikani eivät määräydy sen mukaan, että olisin tiukasti päättänyt milloin syön, vaan ne tulevat jotenkin luonnostaan. Syön silloin kun on nälkä.

Kahvi ja kananmunat – niillä selviää mistä vain

En ole aamupalaihmisiä. Pyöräytän smoothien hyvän ystäväni Vappu Pimiän ohjeella ehkä kerran tai kaksi viikossa, mutta kahvi kuuluu jokaiseen aamuun. Olen lukuisia kertoja lähtenyt jopa keskellä yötä hakemaan kahvipakettia autolla Eläintarhan Nesteeltä. Kahvi on ihan ehdoton.

Safkaamo - Kirsi Alm-Siira

Kananmunat ovat toinen asia, mitä ilman meidän perheessä ei pärjätä. Ostan kananmunia lähes aina kun käyn kaupassa. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Ne pelastavat kaiken.

Meillä on aina pakastimessa jotain sellaista, mistä saa valmistettua hyvän munakkaan. Munakkaasta voi yhtä hyvin tehdä pinaatilla ja tomaatilla maustetun terveysruuan kuin kermaisen, vaikkapa tryffelillä höystetyn tajunnan räjäyttävän gourmet-elämyksen. Näitä jälkimmäisiä meillä syödään vähän useammin, kuin ravintosuositusten mukaan olisi toivottavaa.

Safkaamo - Kirsi Alm-Siira

Hoikaksi hinnalla millä hyvänsä

Suhteeni ruokaan ei aina ole ollut yhtä mutkaton kuin se on nykyään. Nuorempana, varsinkin murrosiässä, olin ajoittain jopa syömättä. Harrastin voimistelua ja ruokasuhteeni meni urheiluun ja ulkonäköön liittyvien ajatusmallien myötä niin solmuun, että voisi varmasti puhua jopa syömishäiriöstä.

En ole ihan varma siitä, kumpi oli syy ja kumpi seuraus. Sairastuinko syömishäiriöön siksi, että harrastin lajia, jossa on kovat vaatimukset ulkonäön ja hoikkuuden suhteen? Vai päädyinkö harrastamaan sellaista lajia siksi, että halusin olla laiha? Olen pohtinut asiaa paljon näin jälkikäteen ja voi hyvinkin olla, että kyse oli jälkimmäisestä.

En silti syytä urheilua syömishäiriöstäni, vaan ongelmat olivat oman pääni sisällä. Meitä oli voimisteluseurassa suurin piirtein 500 tyttöä ja jos syömisongelmat olisivat lajin vika, niin niitä olisi ollut meistä jokaisella. Mutta näin ei ollut. 

Ulkonäköhäpeästä terveyden vaalimiseen

Olen pohtinut paljon myös sitä, johtuiko laihuuden tavoitteluni aikoinaan siitä, että hoikkana olisi ollut mahdollista saavuttaa kilpa-aerobicissa entistäkin parempia tuloksia. Jaksaa hypätä vähän korkeammalle kun on kevyempi. Mutta ei. Kyllä kyse oli puhtaasti ulkonäköpaineista, jopa jonkinlaisesta ulkonäköhäpeästä.

Häpesin nuorempana ulkonäköäni ja niitä ajatuksia ei enää saa tekemättömiksi, vaikka ne nyt kovasti harmittavatkin. Miten olinkaan niin epävarma ja ulkonäöllä oli minulle niin iso merkitys? Olenhan kuitenkin ihan fiksu ja kiva ja hauska ja vaikka mitä! Ja silti olen monta vuotta elämästäni pyörinyt reisimakkaroideni ympärillä. Mitä olenkaan menettänyt? Se harmittaa välillä edelleen.

Mietin ruuan terveellisyyttä nykyään paljon aikaisempaa enemmän. Syön edelleen makeaa ja rasvaista ruokaa, mutta saatan joskus päättää jättää ne väliin, koska haluan välttää terveydelleni haitallisia asioita. Reisimakkaroita ja takapuolta on nykyään sellaiset 10 kiloa enemmän kuin silloin nuorena, mutta se ei häiritse minua enää millään tavalla.

Safkaamo - Kirsi Alm-Siira

Rohkea ruokasuhde ja ravintolaelämyksiä

Minulla on kaksi tytärtä, joille olen yrittänyt rakentaa erilaista suhdetta ruokaan, kuin mikä itselläni on nuorempana ollut. Koen onnistuneeni siinä. Sen lisäksi, että toivon tytöilleni normaalia ja rohkeaa ruokasuhdetta, toivon ruuan tarjoavan heille myös elämyksiä ja elinikäisiä muistoja. Itse muistelen edelleen kaiholla sitä, miten ihania sämpylöitä äitini teki kun olin lapsi. Toivon omille lapsilleni samaa. Ehkä he voivat joskus muistella sitä, miten hyvää nakkikastiketta olen tehnyt.

Myös ruokakulttuuri ja ruuan kunnioittaminen ovat asioita, jotka haluan lapsilleni opettaa. Tyttäremme Patricia ja Stella ovat nyt 7- ja 12-vuotiaita ja olen jo vienyt heidät esimerkiksi pitkän kaavan mukaan syödylle illalliselle Ravintola Palaceen.

Tykkään käydä lasten kanssa ulkona syömässä. Joskus ihan yksinkertaisesti sen takia, että en jaksa itse kokata, mutta myös siksi, että he oppisivat arvostamaan ruokaa ja ymmärtämään että sen valmistaminen on joidenkin työ. Toivon että he oppisivat näkemään ruuan kaikki erilaiset merkitykset ja sen, miten ruoka ja ruokailu voivat olla eri tilanteissa hyvinkin erilaisia. 

Safkaamo - Kirsi Alm-Siira

Einesmaksalaatikkoa suoraan paketista

Ruoka on perheellemme kaiken kaikkiaan tosi tärkeää. Meillä myös lapset tykkäävät erilaisista mauista ja ovat halukkaita kokeilemaan uusia juttuja. Lapset ovat vauvaiän jälkeen syöneet aina samaa ruokaa kuin minä ja mieheni Kalle. Emme ole valmistaneet heille erillistä ruokaa, koska siihen ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa, eikä energiaakaan. Siksi he varmaan ovat oppineet jo pienestä pitäen nauttimaan erilaisista mauista.

Vaikka nautin hyvästä ruuasta ja myös arvostan sitä, on ruoka kuitenkin arjen kiireiden keskellä lähinnä polttoainetta. Repertuaaristani löytyy sellaisia ruokia, jotka valmistuvat nopeasti ja täyttävät ruuan perustavoitteen; niillä saadaan mahat täyteen.

Oma ruokafilosofiani ei ole mitenkään puritaaninen, enkä ajattele että kaikki ruoka pitäisi valmistaa alusta saakka itse. Eineksiä ostan kuitenkin harvoin. Paitsi pinaattilettuja ja maksalaatikkoa, ne meillä ostetaan valmiina kaupasta. Kylmänä suoraan paketista nautittu einesmaksalaatikko rusinoilla on suorastaan paheeni!

Safkaamo - Kirsi Alm-Siira - suosikkikeittiöväline

Kalalla kasvatettu

En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, vaan olen sekasyöjä. Syön kuitenkin kasvispainotteisesti ja paljon kalaa. Kala on ollut meidän perheessä isossa roolissa lapsuudestani saakka. Sitä oli kotonamme Noormarkussa tarjolla savustettuna, uunissa paistettuna ja graavattuna – ihan joka lähtöön! Isäni veli oli ammattikalastaja ja hänellä oli oma troolari. Myös isäni harrasti kalastusta.

Lapsuudessani raaka-aineiden kirjo oli kaiken kaikkiaan paljon vähäisempi kuin nykyään. Meillä ravinto perustui paljolti kalaan, koska sitä oli saatavilla ilmaiseksi. Myös riistaa syötiin paljon, sillä isä metsästi.

Äitini on ollut aina todella hyvä tekemään ruokaa. Ja on edelleenkin. Äiti myös hoiti meillä kotona kaiken, siis ihan kaiken. Paitsi kerran. Muistan lapsuudestani yhden kerran, jolloin isäni laittoi ruokaa; oluessa haudutettua jänistä. Se oli aivan kamalaa. Ja sitkeää, vaikka sitä oli haudutettu päivätolkulla. Se, että joku muu kuin äiti oli tehnyt meillä ruokaa oli kuitenkin niin ihmeellistä ja hienoa, että kehuin isäni järkyttävää jänispataa – sillä seurauksella, että hän teki sitä vielä toistamiseenkin.

Safkaamo - Kirsi Alm-Siira

Kirsin kuuluisa sabayon

Kun muutin aikoinaan pois kotoa, minulle oli jopa pieni järkytys, että tässähän joutuu itse ruveta laittamaan ruokaa! Olin tottunut äitini hoivissa vähän liiankin hyvään. Siirryin aika nopeasti ravintolasyöjäksi, mutta sellaiseen ei opiskelijalla ollut pitemmän päälle varaa. Ei siis auttanut muu kuin alkaa opettelemaan kokkaamista.

Aluksi en osannut tehdä mitään. En siis yhtään mitään. Olen kuitenkin luonteeltani utelias ja nopea oppimaan, ja kun aloin päästä kärryille keittiöhommista, meinasi mopo jossain kohtaa vähän karata käsistä. Olen ollut mukana tuottamassa ruokaohjelmaa MTV:lle ja päässyt näkemään ammattikokkien työskentelyä läheltä. Se inspiroi yrittämään kaikenlaista uutta.

Kerran kutsuin siskoni poikaystävineen syömään ja kerroin suurieleisesti tarjoilevani jälkiruuaksi vadelma-sabayonia. Olin hehkuttanut jo etukäteen, että nyt saatte semmoista jälkkäriä että oksat pois! Kun ruokailun päätteeksi lähdin keittiöön valmistamaan spektaakkeliani, kuului sieltä muutamakin v-sana ja lopulta kannoin pöytään vaniljajäätelöä ja kinuskikastiketta.

Osaisin varmasti laittaakin ruokaa paremmin jos en olisi niin hätäinen. Ruuanlaittoon pitäisi jaksaa paneutua. Itse haluaisin mieluiten ohittaa muutaman työvaiheen ja edetä suoraan reseptin loppuun. Mutta sehän ei vaan käy. Ehkä siksi minusta ei tullut kunnon kokkia. Kärsimättömyys ja hätäily eivät sovi huippukokille. Ne ovat minussa niin vahvoja piirteitä, että on vain vähän asioita, joita voin ammatikseni tehdä. Onneksi olen löytänyt yhden sellaisen uutisstudiosta.

Safkaamo - Kirsi Alm-Siira - 10+1 valintaa
Safkaamo - Kirsi Alm-Siira - Älä pilko mitään -keitto

Arjen pelastaja -resepti

Kysymme kaikilta tapaamiltamme tyypeiltä, mikä on sellainen helppo ja nopea resepti, joka pelastaa heidät arjen kiireiden keskellä. Kirsin perheessä tehdään paljon herkkumunakkaita, mutta niiden ohella arkea pitää pyörimässä usein keitto, jonka valmistamiseen ei veistä tarvita.

Reseptin Kirsin Älä pilko mitään -keittoon löydät täältä.

Safkaamo - Kirsi Alm-Siira
Näytä kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Takaisin alkuun