Luet nyt
Ketä me oikein ollaan? Esittelyssä Safkaamon tekijät Aino & Johanna

Ketä me oikein ollaan? Esittelyssä Safkaamon tekijät Aino & Johanna

Safkaamo - Aino & Johanna

Nyt kun näitä juttuja ja reseptejä on jaettu jo muutaman kuukauden ajan ja alkaisi näyttää uhkaavasti siltä, että tänne sivustolle saattavat eksyä muutkin kuin meidän isät, äidit ja ystävät (iso kiitos teille kaikille kiinnostuksesta ja kannustuksesta), niin ajateltiin, että voisi olla paikallaan kertoa vähän lisää meistä itsestämme. Ja erityisesti meidän ajatuksistamme ruokaan, syömiseen ja kokkaamiseen liittyen.

Olemme siis Aino ja Johanna ja perustimme Safkaamon kohtauspaikaksi kaikille paremmasta syömisestä kiinnostuneille. Lisää siitä, mitä ja miksi Safkaamo on, pääset lukemaan täältä. Tätä juttua varten me esitettiin kumpikin toisillemme vapaavalintaiset 10 kysymystä. Ainoa sääntö oli, että niiden piti jotenkin liittyä ruokaan.

Tässä lopputulos, hauska tutustua paremmin!

Safkaamo - Aino & Johanna

Aino kysyy, Johanna vastaa

1. Miten kuvailisit ruokavaliotasi?
Monesti puhutaan 80-20-ruokavaliosta, jossa 80% syömisestä on terveellistä ja loppu voi sitten olla vapaasti mitä vaan. Mun kohdalla totuus taitaa olla enemmänkin 60-40, enemmän painoarvoa kuitenkin siellä fiksussa ja terveellisessä syömisessä. Syön kaikkea ja olen todella ennakkoluuloton kokeilemaan uusia juttuja. Rakastan tutkimusmatkoja ruuan maailmassa. Arjessa pyrin syömään säännöllisesti ja mahdollisimman kasvisvoittoisesti.


2. Millainen suhde ruokaan sinulla on?
Sellainen pitkäaikaista avioliittoa muistuttava. Lämmin ja läheinen, mutta välillä hankala ja laiminlyöväkin. Toisen ottaa herkästi vähän itsestäänselvyytenä ja unohtaa panostaa suhteeseen sen vaatimalla tavalla. Mun ruokafilosofiani on vähän semmoinen entisaikojen mummon tai maalaisemännän; arvostan puhtaita, aitoja raaka-aineita ja yksinkertaisia juttuja.


3. Mikä on paras ruokaan liittyvä muistosi?
Tää on tosi vaikea kysymys. En taida osata nimetä vaan yhtä vaikka kuinka yrittäisin. Parhaat ruokaan liittyvät muistot liittyvät itse ruuan ohella kokkaamiseen, seuraan ja paikkoihin. Niitä on yhtä lailla hienoista ravintoloista kuin nuotiolla paistetuista jauhoisista makkaroistakin. Mulle ruoka on elämys, johon liittyvät vahvasti myös lautasen ulkopuoliset asiat.


4. Onko sinulla ruokavaliorajoitteita, ja jos on, miten ne vaikuttavat päivittäiseen elämääsi?
Tämäkään ei omalla kohdallani ole ihan niin yksinkertainen kysymys, kuin mitä äkkiseltään voisi luulla. Vastaus on; kyllä ja ei. Olen kärsinyt epämääräisistä suolistovaivoista jo vuosia ja minulla on todettu (omasta mielestäni hyvin heppoisin perustein, mutta se on toinen tarina) nykyajan trenditauti IBS, eli ärtyneen suolen oireyhtymä.

Näiden vaivojen taltuttamiseksi olen koittanut karsia vähän kaikenlaista ruokavaliostani. Tällä hetkellä syön pääsääntöisesti maidottomasti ja gluteiinittomasti, mutta en niin tiukkapipoisesti, että se vaikuttaisi suuresti päivittäiseen elämääni. Päivittäiseen elämään vaikuttavat enemmänkin ne vaivat, jotka tulevat ja menevät välillä hyvinkin sattumanvaraisen tuntuisesti…

5. Jos sinun pitäisi valita yksi ruoka, jota syöt loppuelämäsi jokaisena päivänä, mikä se olisi?
Ensimmäisenä tulee mieleen tumma suklaa. Mutta se ei taida olla oikea ruoka? En tiedä mistä se edes tuli mieleen, mutta jostain syystä toisena tulin ajatelleeksi kokki-veljeni itse tekemiä pinaattilettuja. Ne ovat taivaallisia!

Vastaukseni voisi ehkä kuitenkin olla bataatti. Se on älyttömän hyvää ja siitä voi tehdä monenlaisia juttuja, niin ei pääsisi ihan niin pahasti kyllästymään. Tää olisi kyllä mulle ihan mahdoton tilanne, sillä rakastan vaihtelua lautasellani, enkä kovin mielelläni syö samaa ruokaa edes kahta päivää peräkkäin – saati sitten koko loppuelämäni.


6. Mikä on ollut suurin syömiseen liittyvä oivalluksesi?
Varmaankin ne kerrat, kun olen huomannut syömieni asioiden suoran vaikutuksen vointiini. Esimerkiksi runsaan sokerin syömisen aiheuttaman tukkoisen ja tunkkaisen fiiliksen tai kevyen kasvisruuan aiheuttaman reippaan ja energisen olon. Sillä mitä syömme on todella iso vaikutus siihen miten hyvin voimme.


7. Kuinka usein herkuttelet?
Usein! Voisi sanoa, että lähestulkoon päivittäin. Se ei välttämättä tarkoita mitään kovin massiivista, vaan esimerkiksi tuoreita marjoja, täydellisen kypsyisiä hedelmiä tai muutamaa palaa suklaata.


8. Mikä on lempiherkkusi?
Kyllä se se suklaa on. Tumma ja täyteläinen, mutta ei kuitenkaan liian tumma. Tavallinen maitosuklaa on makuuni liian pliisua ja makeaa, kun taas 80% tai 90% tumma suklaa turhan ärhäkkää. Tää on todella tarkkaa hommaa. Niin ja lisäksi kaikki, missä on suolaista kinuskia. Ja Farangin karamellipossu. Se on tehnyt monena kesänä Flow Festivalin päätöspäivästä täydellisen.


9. Jos olisi pakko, eläisitkö mieluummin ilman jääkaappia vai hellaa?
Jääkaappia. Silloin voisi kuitenkin valmistaa ruokaa, sitä ei vaan juurikaan pystyisi säilyttämään. Saattaisin tosin fuskata sen verran että hankkisin pakastimen, haluan nimittäin juoda lähes kaikki juomat mahdollisimman kylminä (punaviini ja vihreä tee tekevät tähän poikkeuksen), joten jääpaloja pitää olla aina saatavilla.


10. Millainen olisi unelmiesi ruokasuhde, millaisena haluaisit ruuan roolin näyttäytyvän elmässäsi?
Olen joskus sanonut, että haluaisin pyrkiä ajattelemaan syömistä mahdollisimman vähän. Toisaalta hyvää ruokaa ajattelen mieluusti mahdollisimman paljon. Toivoisin, että syöminen ei olisi stressiä tai huolta aiheuttava asia, vaan hyvinvoinnin ja – näin täysiverisenä hedostina – myös nautinnon lähde.

Mua ei kuitenkaan valitettavasti ole siunattu rautaisella suolistolla, eikä lihomista estävillä geeneillä ja supernopealla aineenvaihdunnalla, eli joudun miettiä mitä pistän suuhuni. Ehkä se kaikkein tärkein avainsana ruokasuhteen osalta on tasapainoinen. Ja toivon, että ruoka näyttelee suurta ja tärkeää roolia elämässäni myös jatkossa.

Safkaamo - Aino & Johanna

Johanna kysyy, Aino vastaa

1. Miten kuvailisit ruokafilosofiaasi lyhyesti?
Olen kulkenut pitkän matkan erilaisten sääntöjen ja rajoitusten maailmasta nykyiseen “filosofiaani”, joka on vain ajatus siitä, että kaikkea saa ja voi syödä kohtuudella. Lisäksi pyrin syömään kasvisvoittoisesti, pitämään säännöllisestä ruokarytmistä kiinni ja herkuttelemaan hyvällä omallatunnolla, kun mieli tekee. Monena päivänä onnistuu, monena ei. Intuitiivinen syöminen on yksi suurista viimeaikaisista kiinnostuksenkohteistani ja sen periaatteiden harjoittelu onkin ollut yksi tämän vuoden mielenkiintoisimpia haasteitani. Matkastani voit lukea lisää täällä.

2. Mikä on suosikki raaka-aineesi?
Yksittäistä suosikkia on mahdoton nimetä! Kestosuosikeista varmaan pakko nimetä niinkin tylsät kuin sipuli ja kananmunat; ne taipuvat moneen eikä niihin ikinä kyllästy. Lisäksi mulle tulee aina kausittaisia villityksiä, kuten avokado, hapankaali tai valkosipuli. Plus, tietty suklaalla on mahdoton mennä pieleen, jos miettii jälkiruokia, leivonnaisia tai öööh, ihan vaan herkuttelua!

3. Mistä saat inspiraatiota kokkaukseen?
Mulla on tosi monia ruuasta ja ruuanlaitosta innostuvia kavereita, joten heiltä! On kivaa jakaa kokkausonnistumisia ja myös epäonnistumisia. Lisäksi rakastan leipoa tai kokata muille. Tein kesällä ystävieni häihin yli 100 macarons-leivosta. Niiden leipomisessa parasta oli ehdottomasti se, että tiesin niiden pääsevän osaksi todella erityistä päivää ja niiden olleen morsiamen harras toive.

Ruuanlaitto on myös sanaton välittämisen osoitus. Tätini on aktiivinen harrastelijakokki. Niin pitkään kuin muistan, on hän järjestänyt pienelle perheellemme ihania lounaita ja illallisia, joissa saamme syödä pitkän kaavan kautta. Miten ihanaa onkaan istua valmiiseen pöytään. Nyt elokuussa järjestimme illalliset, joissa hän pääsi passattavan rooliin ja sai vaihteeksi keskittyä täydellisesti oleelliseen – syömiseen. Se teki hänet ja meidät kokit erittäin iloisiksi!

Ruoka ilahduttaa universaalisti ja sillä voi ilmaista asioita, joita ei muuten ehkä saisi sanotuksi. Sillä voi tuoda ihmisiä yhteen ainutlaatuisilla tavoilla. Se jos mikä on inspiroivaa.

4. Entä mistä kiinnostuksesi ruokaan ja ruuanlaittoon on alunperin lähtenyt liikkeelle?
Olen roikkunut äidin hihassa keittiössä niin pitkään kuin muistan. Luonnollinen kutsumus siis. Etenkin kaikki leipominen oli aina ihan supermielenkiintoista ja vaadin saada putsata kaikki taikinakulhot. Luulen, että kiinnostus alkoi ihan rehellisesti niistä – herkullisista taikinakulhoista! (Oon aina ollut perso makealle.)

Ruokaa opin laittamaan köksäntunneilla ja siitä en innostunut kunnolla kuin vasta aikuisena. Ryhdyin parikymppisenä kasvissyöjäksi ja havahduin siihen, etten oikeestaan osaa laittaa mitään ruokaa. Siitä se sitten lähti, pakon edessä.

5. Millaisia ruokamuistoja sinulla on lapsuudesta?
En ollut pienenä hyvä syömään. Mun oli kuitenkin vanhempieni mielestä pakko saada syötyä esimerkiksi aamupala. Siispä saatoin viikonloppusin istua tuntikausia ruokapöydässä koska en suostunut syömään jugurttiani. Toivoin aina, että meillä olisi ollut joku ahnas lemmikki, jolle olisin äidin huomaamatta voinut lahjoittaa ällöttävän aamupalani.

Äidin tekemä lasagne oli (ja on) ehkä parasta. Sitä tehdään hartaudella vaihe kerrallaan, eikä missään oiota. Muistan, kuinka sen tekeminen tuntui ikuisuudelta. Ja aina kun maitoa oli menossa vanhaksi, tehtiin pellillinen pannukakkua. Kohoilevan pannukakun kumpujen ihastelu oli hauskaa. Ja tietty sen saman pannarin tuhoaminen hillon ja kermavaahdon kera hetkeä myöhemmin.

Inhokkini oli sikanautasäilykkeestä tehty “merimiespata”, jota isoveljeni sattui rakastamaan ja aina toivomaan ruuaksi (sairaan ärsyttävää). Sen säilykkeen etova haju on yhä vahvana mielessäni, ja ei hyvällä tapaa.

6. Mikä on mielestäsi kaikkein paras ruokajuoma?
Vesi. Voittajien juoma. Toiseksi paras on huolella valittu viini. (Huom. jonkun muun kuin mun itse valitsema! En tiedä paljoa viineistä.)

7. Mikä on keittiössäsi se kaikkein tärkein työväline?
Sanoisin että paistinpannu. Meinasin eka, että hyvä veitsi, mutta tulin siihen lopputulemaan, että voin kyllä elää tylpän veitsen kanssa, mutta en ilman pannua! Se on ehdottomasti käytetyin keittiövälineeni.

8. Suosikkiravintolasi Helsingissä? Entä koko maailmassa?
Tiedän monta hyvää Helsinki-ravintolaa, mutta suosikkia mulla ei ole. Farang ei petä koskaan, Shelter on ihana ja Levainista saa parhaat aamupalaleivät. Paras lounas on Tokyo Street Kitchenin teriyakilohinuudelit. 

Koko maailman tasolla en myöskään osaa sanoa yhtä suosikkia! Mutta Etelä-Helsingissä eli Tallinnassa minulla on yksi ehdoton suosikki; Noa. En ole koskaan syönyt siellä mitään keskinkertaista ja kesällä ruuat voi nauttia upealla meriterassilla.

9. Mitä kokkaat arjessa kaikkein eniten, eli mikä on sun arjen pelastaja?
En tiedä lasketaanko sitä kokkaamiseksi, mutta sanon sen silti: puuro. Oon monta kertaa pelastanut huutavan iltanälkäkiukun tekemällä ison satsin puuroa. Siitä saa lisukkeiden avulla täydellisen aterian joka kaiken lisäksi rauhoittaa kaikkien hiilareidensa ansiosta ihan täydellisesti nukkumaan. Puurokombosuositus: sekoita kuuman puuron joukkoon munanvalkuainen ja mausta kanelilla ja ripauksella suolaa. Tarjoa banaanin ja maapähkinävoin kanssa. Ah!

Toinen lähes yhtä kovassa käytössä oleva juttu on kaupan valmiit tortellinit ja tomaattikastike. Eli keitetään tortellinit yhdessä kattilassa, kuumennetaan tomaattikastike toisessa ja lopulta yhdistetään. Tarjoillaan parmesaanin kanssa. Pestopasta menee varmaan myös top 3:n (Lidlin tuorepesto on oikeesti hyvää, suosittelen kokeilemaan). Helppoo ja nopeeta, me gusta.

10. Ketä haluaisit kutsua illalliselle?
Sut tietty Johanna, ja kaikki muutkin kaverit! <3

Safkaamo - Aino & Johanna
Näytä kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Takaisin alkuun