Luet nyt
Jamar Wilson: Korintekijä ja kaalinsyöjä

Jamar Wilson: Korintekijä ja kaalinsyöjä

Safkaamo - Jamar Wilson

Suomalaisten sydämet Susijengin pelintekijänä sulattanut koripallotähti Jamar Wilson on kulkenut pitkän tien New Yorkin Bronxin kovilta kaduilta elämään perhe-elämää Espoon Haukilahteen. Koripallo on vienyt Jamaria ja hänen suomalaista vaimoaan Lauraa ympäri maailmaa muun muassa Belgiaan, Australiaan, Espanjaan, Ranskaan, Serbiaan ja Liettuaan. Tänä keväänä perhe palasi Suomeen ja Jamarin oli tarkoitus valloittaa Korisliigan parketit Joensuun Katajan riveissä. Mutta sitten iski Korona-pandemia ja hän löysikin itsensä perheen parista kotoa – ja myös keittiöstä!

Kevät, jolloin arki muuttui

Kulunut kevät ja koriskauden loppuminen kesken kaiken on muuttanut arkeani paljon. Lapsemme ovat nyt 7- ja 4-vuotiaita ja en ole koskaan aikaisemmin päässyt viettämään heidän kanssaan niin paljon aikaa kuin nyt. Normaalisti ehdin nähdä heitä vain hetken iltaisin treenien jälkeen ennen kuin he menevät nukkumaan, mutta nyt olemme yht’äkkiä olleet yhdessä kotona kaiket päivät. Täytyy sanoa, että arvostukseni vaimoani ja hänen panostaan kohtaan on kasvanut hurjasti! Mutta samalla olen myös todella nauttinut perheen kanssa vietetystä ajasta ja luonut aivan uudenlaisen suhteen lasteni kanssa. Tuntui jopa hieman haikealta kun päiväkodit taas avasivat ovensa ja lapset eivät olleetkaan enää kaiken aikaa kotona.

Vaimoni on meillä pääkokki ja vastaa yleensä arkiruokien valmistuksesta. Minä siivoan pöydän ja hoidan tiskit koneeseen. Nyt kun on ollut enemmän aikaa olla kotona, olen osallistunut tavallista enemmän myös kokkailuun. 

En ole missään nimessä huono kokki, en vain kokkaa kovin usein. Silloin kun teen ruokaa se kyllä maistuu koko perheelle. Olen aina ollut innokas grillaamaan, se saattaa johtua amerikkalaisista juuristani. Teen mielelläni liharuokia, joita nykyään syömme kotona hyvin harvoin. Vaimonikin on sitä mieltä, että teen hyvää ruokaa. Kuulemma jopa parempaa kuin hän! Hän ei vaan ole aivan yhtä vaikuttunut siitä, kuinka usein minua näkee keittiössä.

Korona-kevään myötä olen jostain syystä alkanut juomaan aikaisempaa enemmän kokista ja limuja yleensäkin. Niitä ei normaalisti arjessa tule juotua. Nyt kun minulla ei ole harjoituksia tavalliseen tapaan, olemme vaimoni kanssa myös nauttineet lasin viiniä useina iltoina. Vaimo tosin on vähän toppuutellut, ettei viiniä pitäisi juoda arkena, mutta tämä on ollut meille harvinaista luksusta!

Urheilija ja (kasvis)ruoka

Kasvoin todella huonoilla ruokailutottumuksilla ja vuosien saatossa tilanne on pikkuhiljaa muuttunut siihen, että syömme arjessa lähinnä terveellistä ja ravitsevaa kasvisruokaa. Se saa minut voimaan aikaisempaa paremmin. Olen jo 36-vuotias ja pystyn silti urheilemaan täysipainoisesti. Uskon, että syömiselläni on iso vaikutus asiaan.

Aloin keskittyä ruokavaliooni enemmän kolmisen vuotta sitten. Ajatteluni ravitsemuksen suhteen on muuttunut isolta osin siitä syystä, että kasvissyönti on lisääntynyt urheilumaailmassa ja siitä on myös alettu puhua aikaisempaa enemmän. 

Viime aikoina olen kinnittänyt huomiota siihen, että myös muut koripalloilijat ovat lähteneet mukaan tähän trendiin. Maajoukkueen kanssa leireillessämmekin lautasilla on nykyään yhä useammin kaikenlaista kasvipohjaista, kuten nyhtökauraa ja mifua ja muuta sellaista. Hyvä ravitsemus voi olla se pieni mutta merkittävä tekijä, joka tekee sinusta muita paremman pelaajan.

Ajattelen itse, että havahtumiseni terveellisemmän syömisen suhteen on tapahtunut hyvään aikaan, koska monipuolisen kasvisruuan saatavuus on nykyään niin hyvä ja tarjolla on huikea määrä erilaisia vaihtoehtoja. Ajoitus on toki hyvä myös siitä syystä, että tässä iässä käyn koripallo-otteluiden voitosta taistelemisen lisäksi myös erillistä taistelua oman kroppani kanssa – ja aikaa vastaan. En enää tästä nuorene, mutta uskon silti, että voin pysyä hyvässä kunnossa. 

En ole missään nimessä sitä mieltä, että lihan syöminen olisi jotenkin paha asia. Enkä myöskään pidä itseäni kasvissyöjänä. Olen vain huomannut, että runsaalla kasvisten syömisellä on positiivinen vaikutus hyvinvointiini ja siihen, kuinka hyvin pystyn suoriutumaan urheilijana. Eikä ihme, on nimittäin myös ollut aika, jolloin olen kieltäytynyt lähes kaikista kasviksista ja pitänyt niitä pupunruokana!

Luomassa parempia lapsuuden ruokamuistoja

Minulla oli lapsena todella huonot ruokailutottumukset, joihin alettiin puuttua oikeastaan vasta yliopistossa. Eivätkä ne vielä silloinkaan muuttuneet merkittävästi paremmiksi. Saatoin kotona syödä esimerkiksi muroja päivälliseksi. Syy oli varmaan enimmäkseen siinä, ettei perheelläni tuolloin ollut oikein varaa niin sanotusti kunnollisempaan ruokaan, vaan meillä syötiin sitä, mitä kulloinkin sattui olemaan. Mutta huonosta syömisestä tuli tapa. 

Olen allerginen joillekin hedelmille ja vihanneksille, enkä voi siksi syödä niitä, mikä ei varmasti auttanut asiaa nuoruuden huonon ruokavalioni suhteen. Parhaat lapsuuden ruokamuistoni liittyvät ehdottomasti edesmenneen isoäitini ruokiin. Yksi hänen bravuureistaan oli amerikkalainen kaalipohjainen lohturuoka collard greens.

Nyt minulla on omia lapsia ja toivon, että he kasvavat paremman ruuan parissa, kuin minä aikoinaan. Olemme pyrkineet opettamaan lapsiamme syömään samoja ruokia kuin me, mutta syksyllä koulun aloittava tyttäremme sanoo usein kohteliaasti etteivät ne oikein ole hänen makuunsa. Hänen juttunsa ovat vielä toistaiseksi kalapuikot. Toivoa ei kuitenkaan ole vielä menetetty, tiedän omasta kokemuksesta, että makunystyrät voivat kehittyä hurjasti vielä myöhemmälläkin iällä. 

Pääasia on, että lapset oppivat arvostamaan ruokaa ja nauttimaan siitä. Vaihtelu ja monipuolisuus ja se, että uskaltaa maistaa erilaisia asioita on tärkeää. Haluan, että he pääsevät tutustumaan myös minun amerikkalaisiin juuriini ja siihen kulttuuriin liittyviin ruokiin. Siksi meillä saatetaan joskus syödä viikonloppuna aamiaiseksi oikein kunnon lettuja ja vaahterasiirappia.

Safkaamo - koripalloilija -Jamar Wilson

Mämmi, silli ja salmiakki

Suomessa asuminen on muuttanut ruokasuhdettani valtavasti. Toki myös suomalainen vaimoni on tuonut paljon uusia näkökulmia lautaselleni ja elämääni yleensäkin. Ennen Suomea olemme asuneet mm. Belgiassa ja Australiassa, joiden ruokakulttuuri ei mielestäni poikkea ihan valtavasti amerikkalaisesta. 

Suomalainen ruoka on todella raikasta ja tuoretta. Ajan mittaan olen oppinut rakastamaan sellaisia perinteisiä suomalaisia ruokia kuin lohi- ja hernekeittoa, kaalilaatikkoa, piimäjuustoa, karjalanpiirakkaa ja pullaa. Niin ja irtokarkkeja! Ne ovat täällä maailman parhaita.

Rakkaudestani karkkiin on kiittäminen – tai syyttäminen – vaimoani Lauraa. Ennen hänen tapaamistaan en oikeastaan edes syönyt karkkia, mutta hänen myötään olen uponnut syvälle siihen maailmaan. Ihan niin suomalainen en kyllä vielä ole, että olisin oppinut pitämään mämmistä, sillistä ja salmiakista. Mutta lonkero on suuri suosikkini! 

Sanoisin, että suomalainen ruoka on lähes vastakohta amerikkalaiselle. Yksi syy siihen, että kokkaamani ruuat ovat hyvän makuisia, on varmasti se, että olen kasvanut amerikkalaisessa kulttuurissa, jossa ruoka on tuhtia ja siksi usein myös maukasta. Nykyään kun menen käymään kotona New Yorkissa, minulla on siellä tietyt jutut joita haluan edelleen ehdottomasti päästä syömään, mutta arkiruokana suomalainen kyllä päihittää amerikkalaisen ihan 6-0.

Kasvikset ja koripallo rytmittävät arkea

Kun pelikausi on käynnissä, harjoitukset rytmittävät myös päivän syömisiäni. Harjoitukset ovat aina aamulla ja iltapäivällä. Pelikauden aikana syön vähintään kaksi kunnollista, tuhtia ateriaa. Ja usein illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan tulee vielä naposteltua jotain. Silloin käännyn herkästi myös epäterveellisempien herkkujen, kuten karkin puoleen.

Tyypillistä kotiruokaa meillä on esimerkiksi riisi ja jonkinlainen kastike. Kasvikset ja kasvipohjaiset proteiinit ovat isossa roolissa. Samoin kala. Oma bravuurini on varmaankin lasagne, jonka reseptin olen oppinut mummoltani. Ja viihdyn myös grillin ääressä tekemässä amerikkalaisia herkkuja kuten kanansiipiä ja burgereita.

Uunijuurekset, esimerkiksi paprika, bataatti, sipuli, punajuuri ja muut sellaiset ovat myös vakiovieraita ruokapöydässämme. Uusi suuri suosikkini on perisuomalaisen kaalilaatikon vege-versio. Itse tosin viimeistelen annoksen puolukkahillon sijaan Srirachalla tai muulla tulisella kastikkeella.

Kaalia me syömme muutenkin lähes päivittäin. Se on jopa hyvä korvike niille iltaisin napostelluille karkeille! Kaali rouskuu mukavasti ja toimii hyvin naposteluun.

Pelkästä polttoaineesta läheiseksi ystäväksi

Suhtauduin ruokaan aikaisemmin pelkkänä polttoaineena, mutta tilanne on muuttunut iän myötä. Olen alkanut ymmärtää ja myös huomata ihan käytännössä ruuan vaikutuksen omaan hyvinvointiini. Siitä, mitä syömme on tullut tärkeä juttu koko perheellemme.

Opintojeni aikana, kun pelasin koripalloa yliopistossa ja urheilusta alkoi tulla totisempaa touhua, meillä oli myös ravitsemusvalmentaja, joka yritti parhaansa mukaan ohjailla syömisiämme oikeille raiteille. Parikymppisenä sitä on kuitenkin melko huoleton ja uskoo voivansa syödä oikeastaan mitä tahansa ilman, että se vaikuttaa omaan vointiin ja jaksamiseen. Eikä se silloin niin paljoa vaikuttanutkaan!

Aikaisemmin en oikeastaan innostunut ruuasta erityisesti, mutta se on muuttunut viime vuosina. Toki olen ihan mielelläni käynyt hyvissä ravintoloissa ennenkin, mutta vasta nyt todella innostun ruokakokemuksista. 

Söin pitkään huonolaatuista ruokaa enkä miettinyt sen ravintoarvoja, mutta kun aloin syödä paremmin ja terveellisemmin – ja voimaan paremmin – aloin myös arvostaa ruokaa ja innostua siitä aivan uudella tavalla. Nuori Jamar ei olisi kyllä voinut ikinä uskoa, että jonain päivänä istun tässä hehkuttamassa sitä, kuinka kaalia voi syödä kuin karkkia!

Sanoisin, että minä ja ruoka olemme nykyään melko läheisiä. Arvostan ruokaa ja sillä on selkeä rooli niin arjessani kuin hyvinvoinnissanikin. Se on tärkeää myös työni kannalta. Sillä, mitä syön on suora vaikutus siihen, kuinka hyvin pystyn toimimaan koripallokentällä. Ja siellä toivon pystyväni toimimaan vielä hyvän tovin.

Safkaamo - koripalloilija Jamar Wilson
Safkaamo - Jamar Wilsonin arkiresepti - kasviskaalilaatikko

Arjen pelastaja -resepti

Jamar on lähtöisin New Yorkin Bronxista, mutta nykyään myös Suomen kansalainen ja koripallomaajoukkueemme kantava voima. Jamar kehuu vuolaasti suomalaista keittiötä ja nostaa omaksi arkisuosikikseen tämän alunperin Olga Temosen Olgan kotona -blogissa ilmestyneen kasviskaalilaatikon reseptin. Suomalaisista perinteistä poiketen Jamar tosin nauttii oman annoksensa puolukkahillon sijaan tulisen Sriracha-kastikkeen kera.

Reseptin kaalilaatikkoon löydät täältä.

Safkaamo - koripalloilija Jamar Wilson
Näytä kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Takaisin alkuun